Muhammedin historiallisuus

Muhammedin historiallisuus koskee kysymystä siitä, missä määrin islamin profeetta Muhammedista (n. 570 – n. 632) on olemassa historiallisesti luotettavaa tietoa. Muslimeille profeetta Muhammedia ja islamin syntyä koskevat kertomukset kuuluvat länsimaistyyppisen tieteellisen tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne ovat islamin pyhää historiaa ja sellaisena osa uskontoa itseään.

Länsimainen orientalismi on pääosin hyväksynyt islamin oman selostuksen Muhammedista lukuun ottamatta joitakin yksityiskohtia, kuten elämäkertaan kuuluvia ihmeitä. Euroopassa 1800-luvulla alkanut historiallis-kriittinen islamin tutkimus on kuitenkin alkanut kyseenalaistaa islamilaisen perimätiedon luotettavuutta. Eräät tutkijat ovat katsoneet, ettei luotettavaa tietoa ole lainkaan, jolloin profeetta Muhammedia voi yhtä hyvin pitää mielikuvituksen tuotteena. Tällainen näkemys on tuottanut teorioita siitä, miten Muhammedin profeettahahmo on voinut syntyä ilman sen takana olevaa historiallista henkilöä.

Muhammedista ei ole arkeologisia tai aikalaislähteitä. Kaikki häntä koskevat tiedot ovat peräisin Ibn Ishaqin 700-luvun loppupuolella kirjoittamasta elämäkerrasta. Alkuperäinen teos on kadonnut, mutta teksti on osittain säilynyt 800- ja 900-luvulla tehtyinä lainauksina. Toinen lähde ovat pääosin 800-luvulla kootut hadith-kertomukset, jotka sisältävät lyhyitä Muhammedin lausumia. Kolmas lähde on Koraani, jossa kuitenkin on varmuudella vain yksi Muhammediin liittyvä kertomus, eikä sen alkuperää tunneta. Koraanissa yleisimmin mainittu profeetta on Muhammedin asemesta Mooses. Muhammedin historiallisuutta puoltavat tutkijat yleensä luottavat näihin islamilaisiin aineistoihin ellei niiden epäluotettavuutta ole erikseen osoitettu. Skeptikot taas katsovat, että tekstit ovat liian myöhäisiä ollakseen luotettavia lähteitä.

Islamilaisten lähteiden lisäksi todisteina on pidetty muutamaa kristillistä kirjallista lähdettä 600-luvulta, muutamaa 600-luvun kolikkoa sekä Kalliomoskeijan friisikirjoitusta 690-luvulta. Näkemykset kuitenkin eroavat niiden tulkinnasta. Tavallisesti niitä pidetään todisteina Muhammedin historiallisuudesta. Skeptikot kuitenkin torjuvat eri perustein kristillisten lähteiden todistusarvon. Jotkut myös katsovat, että varhaiset muhammad-merkinnät arkeologisissa lähteissä eivät viittaa profeetta Muhammediin vaan ovat "ylistää"-verbin partisiippimuoto, joka viittaa Jeesukseen ja hänen arabiankieliseen kunnianimeensä "ylistetty".

Keskustelu on jäänyt avoimeksi, sillä osapuolet eivät ole kyenneet vakuuttamaan toisiaan. Orientalistien keskuudessa luottamus islamilaisiin lähteisiin on kuitenkin ollut laskusuunnassa.